torstai 24. helmikuuta 2011

Jauhokärpänen puraisi

Eilen tuli ihan mieletön himotus leipoa! Ja vielä kesken koulupäivän! Global english- luennolla sitten sivusilmällä surffailin pitkin ja poikin nettien ruokareseptisivustoja, ja etsin kivaa inspiraation lähdettä sille, mitä taikoisin keittiössäni koulun jälkeen. Ajattelin ensin mokkapaloja, mutta laiskuuttani, en olisi millään jaksanut käydä ostamassa kananmunia koko paketillista, kun en tulisi varmaan käyttämään kennoa loppuun, ja olisi helppo tehdä jotain sellaista, johon ainekset löytyivät kotoa jo valmiiksi.

Surffailtuani eksyin Choco-chilin vegaaneille suunnattuun ruokablogiin, ja innostuin näistä Mustikka-banaaniruuduista!  Mm! Ja onnistuivat erinomaisesti, ja olivat hyviä! Suosittelen! Ainekset ( paitsi ehkä mustikat/banaanit) löytyvät melkein poikkeuksetta aina kaapinperältä, ja varioidahan voi vaikka kuinka! Olen varma että mustikan ja banaanin tilalle sopisivat erinomaisesti esim. puolukat, tai vadelmat!



Tiskiäkään ei tullut paljon!



Ja melkein parastahan leipomisessa on, kun saa kaapia kulhot ja maistella taikinaa... :)

Ja mikä ihana kotoisa tuoksu asuntoon leviääkään! Tosin, leipomishimo tuntui vain kasvavan.. Pakko varmaan viikoloppuna pyöräyttää taas jotain, vaikka sämpylöitä!

Onneksi en joutunut yksin piirakkalämpimäisistä nauttimaan, tai pakastamaan koko pellillistä. Ystäväni P ja D tulivat kahville, ja tuhosimme yhteen menoon monta palaa. Sitten vielä armas pikkuveljeni tuli, ja haistoi jo ovelta sisään astuessaa, että jotakin on uunista vähän aikaa sitten otettu. Tapansa mukaisesti, heti kengät riisuttuaan hän suunnistikin ensimmäisenä jääkaapille katsomaan mitä siskon varstoista löytyy. Pakastimeen ei jäänytkään kuin 8 palasta pahanpäivän varalle, tai vierasvarakasi.

Syy velipojan vierailulle oli tosin muu kuin uunipellillinen piirakkaa. Lähdimme nimittäin illalla katsomaan Kerubin Kellariin stand up kuningasta, Sami Hedbergiä! Ja kyllä, nauroin niin että poskiin alkoi jo koskemaan. On miehelle annettu kyllä puhumisen lahja.

En voi varmaan enää ikinä katsoa The Lord of The Ringsiä vakavalla naamalla.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Weekend! Liikettä ja lepoa!

Viikonloppu oli suunnitelmaa pullollaan, mutta onneksi tuli kyllä myös levättyä ja lepuutettua mieltä ja kehoa uutta alkavaa viikkoa varten.

Perjantaina olikin töitä ihan puolille öihin asti ja lauantai alkoi aamuvuorolla yhedeltätoista. Melkoista haipakkaa oli koko päivä. Harkitsin vakavasti, että kävisin ostamassa askelmittarin ja katsoisin, montako kilometriä sitä päivän aikana tuleekaan ravattua! Selkä ja jalkaparat olivat kyllä koetuksella. Päästyäni kotiin oli vain pakko mennä sikiöasentoon sohvalle vähäksi aikaa, ennenkuin valmitautuminen illan rientoihin saattoi alkaa. Kohteenamme oli Kerubin disko ja menossa mukana taksiautollinen tyttöjä! Onneksi päätimme ottaa kyydin Karjalan talolle, koska pakkaset eivät olleet aivan miedoissa lukemissa.

 Eli uusi Kerubi on nyt nähty ja testattu! Hieno pleissi oli, ja musiikki mahtavaa! Torstaina sitten uusiksi samaan paikkaan, kun lavalle astuu itse naururuhtinas Sami Hedberg!

Sunnuntai olikin sitten virallinen kotikalsaripäivä. Toki tuli ihmisten ilmoillakin käytyä aamupäivästä. Aamulla heräsin jo yhdeksän aikaan ja otin kuuman suihkun, sitten tomerana tyttönä vaihdoin petivaatteet ja heitin täkit ja päiväpeitot parvekkeelle pakkaseen hieman tuultumaan. Kyllä saivat pölypunkit kyytiä!

Päivällä kävimme sitten ystäväni S:n ja M:n kanssa Coffee housessa kahvilla. En muistanutkaan kuinka superihanaa coffarin Café latte olikaan! Mmm. Paikka oli kyllä ääriään myöten täynnä, tuntui että puoli Joensuuta oli lähtenyt kahville juuri samaan aikaan.

Kahvittelujen jälkeen pyörähdin S:n kanssa kaupan kautta ja suuntasin kotiin ruuan laittoon. Pyöräytin kasvispöperöä wokvihanneksista, soijapalloista, tomaattipyreestä ja tuorejuustosta. Fetasalaattia ja täysjyväleipää lisukkeeksi, niin avot! Tankkauksen jälkeen ei ollutkaan muita vaihtoehtoja, kuin käpertyä sohvalle päiväunille. Herättyäni keitin kahvit ja pian tulivatkin ystäväni P ja V iltaani piristämään. Siinä yhdessä paransimme maailmaa keskutelemalla ja katsomalla subilta Hopon Poppoota ja sen jälkeen Haukoja kotivideoita. Nauramisen lomassa tyhjensimme V:n ostaman karkkisäkin, jonka hän oli käynyt juuri Karkkisilta hakemassa. Kymmenen jälkeen kun ystävä kaksikko lähti hyiseen pakkaseen ja kotia kohti, tuijottelin vielä hieman telkkaria, selasin Aurinkomatkojen matkaoppaita ja illan kruunasi viimeinen äitimuorin leipoma pulla, joka pakkasessa oli ylhäisessä yksinäisyydessään majaillut. Arvonsa mukaisesti, nautin sen laskiaispulla tyyliin vaniljan ja mansikkahillon kanssa.

Täydellinen sunnuntai sanoisinko! <3


perjantai 18. helmikuuta 2011

Pakkasta piisaa

Viime päivinä on väristy kylmyydestä koko Suomessa. Pakkaset ovat paukkuneet jo kohta toista viikkoa, eikä vielä lauhtumista näy. Mitä tästä kaiken sen tärinän ja hampaiden kalinan lisäksi seuraa? Tukka leijuu pään ympärillä kuin eletrodipilvi, ihoa kutittaa, kädet ja kantapäät ovat karheat kuin hiekkapaperi ja huulet rohtuvat haavaumille. On tämä talvi ihanaa aikaa. Lisäksi ulos lähteminen ei käy käden käänteessä, vaan pukeutuminen vie vähintään sen 20 minuuttia ja olo on kuin ylensyöneellä norpalla. Kirkkaassa auringon valossa huomaa myös, kuinka monta pölypalloa onkaan kerääntynyt joukkokokoukseen hyllyille ja lipastoille.

Kaipaan kevättä ja lämpöä.

Pakkasien aikaan ei olekaan paljon vaihtoehtoja, missä viettää aikaansa. Sisätilat ovat se kaikkein vahvin vaihtoehto. On ihanaa kääriytyä lämpimästi, laittaa villasukat jalkaan ja juoda höyryävän lämmintä teetä suuresta mukista, turvassa purvealta kylmyydeltä ja viimalta.


Lemppari villavaatteni, jonka suojaan on ihana kääriytyä kylmää maailmaa piiloon, on Ester- mummini, tai aivan alunperin mummini siskon Aunen, vanha villatakki. On jotenkin ihanaa ajatella, että sama villatakki on lämmittänyt sukuni vahvoja naisia. Tulee itsellekin rohkea ja turvallinen olo :)




Takki oli minulla mukana Espanjassakin, kun vietin siellä syyslukukauden 2009. Se oli iso turvantuoja kun koti-ikävä yllätti, kaukana Costa del Solilla. Tai kun kylmät marraskuun tuulet puhalsivat, ja Girasolin kivirakenteiset talot ja laattalattiat huokuivat koleutta.


Tämmöisillä ilmoilla, on lupa, ja suorastaan vaatimus oleilla neljänseinän sisällä, katsoa elokuvia, lukea ja vaikka virkata. Juoda teetä ja leipoa vaikka sämpylöitä. Ottaa päiväunet ja haaveilla kesästä.. <3

tiistai 15. helmikuuta 2011

Ystävänpäivää :)

Eilen oli suuri rakkauden päivä - ystävänpäivä. Muistan kuinka sitä yläkoulu ikäisenä odotti, kuin kuuta nousevaa, sillä oli tiedossa halipäivä! Pahvisydämet kaulaan ja eikun nimiä keräämään. Palkinto kuului sitten sille, joka eniten oli nimmareita haalinut. Eihän se voitto sinänsä tärkeää ollut, vaan se että pääsi halaamaan, varsinkin niitä salaisia ihastuksiaan! Voi voi. Aika kultaa muistot.

Nykyisin sitä kiinnittää huomiota ystävänpäiväänkin hieman eritavalla. Ystäviä tulee muistettua tavalla tai toisella, ja se on ihanaa. Pieniä huomion osoituksia ja muistutuksia siitä, kuinka tärkeä toinen on. Halaus, postikortti, puhelinsoitto tai pari kappaletta ruusuja. Pienet asiat ja teot merkitsevät paljon.

Mutta pakko sanoa, vaikka kuinka rakkauden ja hyvätahdon juhla tämä Valentine's day onkin, niin kyllä kaupat osaavat siitäkin kaiken ilon ottaa irti. Hyllyt täyttyivät jo tammikuussa vaaleanpunaisista sydämistä, korteista, pehmoleluista, suklaarasioista ja 'i love you' tikkareista. Eihän siinä. Paljon piti tahtojen taistoa kyllä tosiaan käydä, etten sortunut ostamaan kaikennäköistä söpöä hilpetööriä ja soivia ystävänpäiväkortteja. Päätin säästää pitkän pennin ja lähettää vain muutaman kortin ja lahjana antaa jotain itsetehtyä tai jotain, jonka voi juoda tai syödä.

Tein serkulleni ystävänpäivälahjaksi tällaisen pienen avaimenperän/riipuksen :) Idea tuli aivan tyhjästä, kun kävelin KappaHallin läpi viime viikolla. Näin aivan ylisöpöjä vastasyntyneiden sukkia! Niin pieniä ja suloisia! Ajattelin jos niistä saisi kyhättyä jotain herttaista ystävänpäiväksi. Ensiksi ajattelin taulua, mutta sitten, jostain kumpusi idea, että teenkin siitä avaimenperän! Tiimarista löysin irrallisia avainriipuksia, ja ostin mukaan vielä helmiä, jotka kiinnitin siimalla koristeeksi sukanvarteen. Voilá! Söpö sukkariipus oli valmis! Lopputulos oli, vaikka itse sanonkin, oikein suloinen! Pitäisiköhän alkaa tehtailemaan näitä enemmänkin. Onkohan sukkariipuksille vielä patenttia? Jos on kiinnostusta, niin ottakaa yhteyttä ;) näitä oli kiva tehdä! Made by Reetta.



Koulussa tuli halailtua ja toivoteltua ystävänpäiviä, tuli hyvä mieli kun huomasi, kuinka paljon ympärillä on ihmisiä, jotka sinusta välittävät!

Kun sitten raahauduin pakkasesta koulupäivän jälkeen kotiin, odotti ihana yllätys eteisenmatolla. Posti oli tuonut kerrankin jotain muuta kuin Tokmannin mainoksia ja laskuja. Ihana ystävänpäivä tervehdys äitiltä :) Söpö kortti ja Fazerin suklaata! Mmm.. kyllä mieltä lämmitti, voiko maanantaina posti tuoda mitään parempaa? Äiti <3 


 






Eli, tämmöistä ystävänpäivänä <3

torstai 10. helmikuuta 2011

Banaaneja pakastimessa!






Haluaisin nyt jakaa kanssanne ihanan vinkin, joka auttaa hillittömään makean nälkään. Näin saat sen taltutettua helposti, halvasti ja terveellisesti. Et tarvitse muuta kuin pakastimen ja banaaneja!

Eli yksinkertaisesti havainnillistettuna:
-> Kuori banaani ja viipaloi se esim. muoviastiaan
- > Laita pakastimeen

Ja Voilá. Siinä se! Ensimmäiset ihanat jääbanaanit voit maistella jo parin tunnin päästä!

Asia voi luoda ehkä ennakkoluuloja, mutta kokeilkaa, jäiset banaanit ovat vastustamattoman ihania! Niihin tulee himo, ja ovat melkeinpä parempia kuin mitkään karkit! Ja kuinka helppo niitä on napsia, aina kun pikkuisen makeaa tekee mieli. NAM.

Serkkuni on sanonut, että olen varmaan testannut kaikkea, mitä vain pakastimeen voi laittaa, ja mitä sille tapahtuu siellä. Totta. Siellä on ollut juqurttia, juustoa, rahkaa, ananasta, appelsiinia... Ehkä innostukseni selittää se, että olen oikea jäätelöfani. Ja tuntuu vain, että kaikki maistuu paljon paremmalta, hieman jäisenä :D Eilenkin söin kohmeista kauraleipää, jonka oli juuri ottanut pakstimesta juuston kera. Ja oli hyvää!

lauantai 5. helmikuuta 2011

Jotain uutta ja ihmeellistä

Kun tammikuussa vuosi vaihtui ja koko kansa mietti taas pää höyryten, mitä sitä lupaisi näin uuden vuoden kunniaksi, niin itse päätin etten lupaa yhtikäs mitään. Ei mitään lakkoja, ''uuden elämän aloittamista'' tai uuden harrastuksen starttaamista. Olen sitä mieltä, että jos tahtoo luvata itselleen jotain, sen voi tehdä ihan tavallisena päivänä, ja aloittaa sen HETI. Ei sitä tarvitse seuraavaan vuoden vaihtumiseen odotella, että ''nyt aloitan salilla käymisen vähintään 4 kertaa viikossa''.

Huomasin taas tämän perusilmiön niin ISLOn kuin myös Fittarin tiloissa, että tammikuussa kaikki ryhmäliikunnat ovat ääriään myöten täynnä uusia naamoja, ja innosta puuskuttavia ihmisiä, uudet joululahjatrikoot jalassa ja hikipanta otsalla. Sitten helmi-maaliskuussa, alkaa määrä taas pikkuhiljaa karisemaan, ja jo huhtikuussa nämä ''joulunjälkeisetjumppaajat'' ovat kokonaan karisseet pois.

Perus virhe on se, että ''pakotetaan'' oma keho muutokseen, aloitetaan liian tiukasti ja raskaasti intoa ja tarmoa puhkuen. Käydään salilla monta kertaa viikossa ja ollaan ilman herkkuja viikko toisensa jälkeen. Sitten REPS. Ei enää jaksa. Ja paluu entiseen voittaa.

Sen sijaan, ajattelin, että pidän viikon jonka aikana kokeilen joka päivä jotain uutta! Teen siis jotain sellaista, mitä en ole koskaan tehnyt. En ollut päättänyt minä maanantaina sen aloittaisin, mutta suunnitelma hautui päässäni. Nyt murretaan vahoja rutiineja!

No, koko ''uusi-juttu-jokapäivä'' hankkeeni unohtui sen siliän tien tammikuun aikana.

Sitten, tuossa äsken ollessani suihkussa, unenpöpperöisenä ja uuteen työpäivään valmistautuessani, rupesin miettimään mennyttä viikkoa. Tajusin, miten paljon olin tehnyt aivan huomaamattani asoita, joita en ollut ikinä ennen tehnyt! Aivan tiedostamatta, olinkin toteuttanut oman ''kokeilu viikkoni''. Vau!




Esimerkki viikon saldosta:
- Ostin ensimmäistä kertaa soijapaloja, eikä niiden valmistaminen todellakaan ollut niin vaikeaa kun ajattelin!
- Osallistuin ensimmäistä kertaa työpaikan pikkujouluihin
- .. ja juhlin ensimmäistä kertaa pikkujouluja tammikuussa, ja sunnuntaina!!
-  Sain ensimmäistä kertaa maistaa JamesBond- tyylistä VodkaMartinia vihreällä oliivilla! (Pahaa, yök!)
- Pesin ensimmäistä kertaa pyykkiä taloyhtiömme koneella (.. ja olenhan asunut vuoden tässä samaisessa asunnossa.. Tähän asti olen vienyt pyykkit aina parin viikon välein kotiin pestäväksi!)
- Kävin ensimmmäistä kertaa JetSetissä! ( Kyllä, olen asunut vuoden kyseisen baarin naapurissa, enkä ollut kertaakaan käynyt siellä!)
- Muutin perjantai-illan suunnitelmani lennosta; jätin aerobicin väliin ja kävin ensimmäistä kertaa katsomassa kunnon ''jätkä-leffan'' eli nyrkkeily elokuvan The Fighter.
- Kutsuin extemporena ystäväporukkani luokseni viettämään iltaa leffan jälkeen. ( En ollut siivoillut tms. en tiennyt yhtään mihin kuntoon kämppä jäi!)
- Ehdotin töissä, että voisin ilomielin tehdä huomenna ( sunnuntaina) jonkun työvuoron, jos joku ei jaksaisi tulla töihin! :) ( Sunnuntai oli siis minulla vapaa, ja sunnuntaitunnit ovat erittäin suosittuja.. asian selittää: Tuplapalkka!) Ja yllätys, yllätys; eräs työntekijöistämme vaihtoikin ilomielin sunnuntaivuoronsa vapaa päivään!
- Kävin ensimmäistä kertaa PKAMKn Sirkkalan kampuksella (eräs koulunkursseistamme järjestetään siellä..)
- En ole juonut töissä hanalimpparia pariinviikkoon! ( varsinkaan cocacola lightia, jonka suurkuluttaja olen ollut! )




Näin..Uusia kokemuksia on ropissut kuin plussapalloja. Ja aivan huomaamatta! Näin ne ''muutokset'' elämässä tulisinkin tapahtua, kun ei naama irvessä pakota itseään, kuuntelee oloaan, eikä pingota, asiat tapahtuvat kuin itsestään!

Tässä en tietysti tarkoita sitä, että jos todella päätät lopettaa tupakoinnin tai aloittaa liikunnallisen elämän, niin ne eivät tietysti vain '' omalla painollaan'' tapahdu.

Mutta muista; rento asenne! Rentouta suupieliä, ja hymyile, elä hetki kerrallaan!

Opiskelijan onni se on ylimmillään joka kuukauden 4. päivä :)

Eilen oli taas se kauan odotettu vuorokausi monen opiskelijaparan elämässä, kun tuet ropisivat tileille. Se tarkoittaa, että taas saa hetken laittaa rahaa kiertoon, vaihtaa kaurapuuro johonkin epäterveellisempään ja ostaa EuroShopperin sijaan Valiota ja Saarioista. Itse olen kuitenkin sen verran onnekas, että odotan enemmänkin kuukauden 10. päivää, kun on palkkapäivä :) eli vielä 6 vuorokautta, niin tili on paksu kun sika joulukuussa.

Eilen kävimme kuitenkin ''tilipäivän'' kunniaksi ulkona oikein isolla kaverijengillä. Teimme pöytävarauksen Deli Chinaan ( Joensuun ehdottomasti parhas kiinalainen, mutta valitettavasti myös pienin!) ja sieltä suunnistimme karkkikaupan kautta elokuvateatteri Tapioon. Olin hieman ennakkoluuloinen elokuvan suhteen, päätimme mennä katsomaan The Fighterin, joka kertoi Wardin nyrkkeilijä veljesten elämäntarinan. Rocky - tyyppiset turpaanvetoleffat eivät ikinä ole olleet lempigenreäni, mutta koska leffa oli saanut kuitenkin ylistystä ja hyviä arvosteluja, ajattelin murtaa ennakkoluuloni ja mennä kattomaan kerrankin jonkun ''jätkä'' -leffan. Ja pakko sanoa, filmi oli yllättävän hyvä! Kaksi tuntia hurahti Tapion salissa siivillä. Kerronta oli mielenkiintoista, ja ei se pelkkää vasenta koukkua ja naamaan mätkimistä ollut. Suosittelen! Naisillekin :) Varsinkin mieskomeuden takia ;)


Leffan jälkeen suunnistimme sitten suuren suureen yksiööni maistelemaan viinejä, jotka kävimme ennen leffaa ostamassa valtakunnan virallisesta A- liikkeestä. Kun 8 ihmistä tälläytyy 28 neliön yksiöön, on tunnelma melko tiivis, mutta sitäkin hauskempi! Punkku ja valkkari pullot tyhjenivät parissa tunnissa, ja keskustelu kävi vilkkaana. Päätimme, että tällaisia sivistyneitä ja syvällisen keskustelun täydentämiä viini-iltoja tulisi pitää useamminkin! Ja valkoviini, se oli mielettömän hyvää! Nimi pitää laittaa muistiin:



Tämmöistä tänä perjantaina. Oikein esimerkillistä opiskelijaelämää! Joka on kyllä harvinaisen mukavaa :)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Terveystantan puheenvuoro




Tunnustan, olen melkoinen terveysintoilija ja olen ollut sellainen jo pitkään. En syö punaista lihaa ja kanaakin enää todella todella harvoin. Olen ruvennut myös nykyisin suosimaan soijamaitotuotteita, mutta en aio jättää tavallista maitoa ja kananmunaa kokonaan ruokavaliostani pois (eli ei pelkoa, en ole ryhtymässä vegaaniksi, ainakaan vielä..). Korvaan vain välillä ostamani maito- tai jugurttipurkin vastaavalla soijatuotteella.

Maku saattaa ehkä olla ensiksi hieman outo, kun soijamaitoa hörppäiset, mutta lopulta, se onkin yllättävän hyvää! Varsinkin puurossa, smoothieissa ja ruuan kanssa, soijamaito on ihanan vaniljaisen ja pehmeän makuista. Vaihtoehtona ovat myös tietysi kaura- ja riisimaito, niissä on myös oma-arominsa, joka hieman vaatii totuttelua. Suosin myös luomua ja kaikella tavalla ekologisia valintoja kauppareissuillani.

No niin, ja te jotka puditelette päätänne ja huokailette - tiedän varsin hyvin, kuinka paljon tämä joitain ihmisiä osaa ärsyttää: ''Kauheaa salaattifanien sössötystä!''. Mutta haluaisin kysyä MIKSI muka? Elämä itse on jokaisen omissa käsissä, samoin kaikki valinnat, joita tahtoo tehdä. Tähän astinen elämäni ja kokemukset ovat muokanneet omasta ajattelu tavastani tällaisen. Kasvissyönti alkaa olla jo melko yleistä. Ja, mitä pahaa siinä on? Jos syöt lihaa, that's fine, kukaan harvoin sinua siitä tuomitsee, et ainakaan saa pitkiä katseita ruokalassa tai pöytäseurueessa. Pitkään kuitenkin ainakin itse koin, että AINA täytyi perustella miksi en syö lihaa. Kysyykö kukaan sekaravinnon syöjiltä ''Miksi syöt lihaa?'' .Annetaan kaikkien kukkien kukkia, jookos. En katso lihan syöntiä pahana, mutta olisi mukava, jos ne paatuneimmatkin pihvin mättäjät osaisivat katsoa hieman avarammin mielin maailmaa, eikä varsinkaan tuomita kasvisruokaa pelkäksi porkkanaraasteeksi. Kasvisruoka on maukasta, siinä on niin paljon vaihtoehtoja, uusia makumaailmoja ja tämä tulee ehkä joillekkin yllätyksenä: Sillä tulee oikeasti kylläiseksi. Itsekin harrastan liikuntaa, ja kasvisruualla eläminen sopii myös paljon liikkuvalle, kun vain hankkii tarpeeksi tietoa vaihtoehdoista.

Eli siis, voin nyt tässä kaikille teille kyselijöille sanoa, miksi syön kasvisruokaa:
Perusteena pidän:

1. Maailman tila ja ekologiset syyt
- Se on uskomaton määrä, kuinka paljon lihateollisuus kuluttaa luontoa. En ala tässä enempää paasaamaan, mutta, kliseistä kyllä, maailman tila paranisi, jos ihmiset vähentäisivät lihan kulutusta.

2. Fyysinen hyvinvointi
- Koen olevani paljon energisempi ja kasvisruuan jälkeen olo on hyvällä tavalla kylläinen. Myös kaikenlaiset vatsavaivat ovat huomattavasti vähenneet. Myös tunnen, että vastustuskykyni on paljon parempi.

3. Makumaailma
- Miten paljon vaihtelua ja mielenkiintoisia kulinaristisia elämyksiä saakaan kun siirtyy käyttämään kasvisvaihtoehtoja lihan siaan. Esimerkki opiskelijaravintolamme Corellin ruokalistalta:

Maanantaina: 
- Pippuriporsasta ja keitettyjä perunoita
- Kasvisvaihtoehto: Pinaattista juustokasviskastiketta ja täyjyväkierrepastaa

Keskiviikkona:
- Kinkkukiusausta
- Kasvisvaihtoehtona: Aurinkoista kasvispaellaa ja basilika-kermaviilikastiketta

Torstaina:
- Uunimakkara juustotäytteellä, sinappikastike, perunasose
- Kasvisvaihtoehtona: Soija-kasvisnuudeleita

Hmm. Kumpivaihtoehto kuulostaa houkuttelevammalta..? Olen nähnyt luokkamme raavaiden miestenkin ottavan soijanuudeleita, ja he ovat silmät ymmyrkäisinä todenneet, että '' Mitä? Tämähän on hyvää!''

Suuret aplodit ja kiitokset kuuluvat kyllä Fazer Amican opiskelijaravintoloille ihanista ja todella herkullisista kasvisruokavaihtoehdoista! Great!

Lisää perusteluja kasvisravinnolle esimerkiksi:
Animalia- miksi kasvissyöjäksi?

Ja esimerkkinä pieni piirros, että näin minä EN ajattele:


Jotkut kasvissyöjät tosin tuntevat näin, mutta itse en. Ei sekaravinnon syönti ole mielestäni murha. Kasvisruuan valintani siis kumpuaa aivan muista syistä, joita yllä esimerkiksi mainitsin.


Tofua olen käyttänyt paljon ruuan laitossa, ja rakastan sitä! Samoin papuja, linssejä ja herneitä. Eilen kuitenkin ostin itse ensimmäistä kertaa soijapalloja, eli semmoisia kuiviapallukoita, jotka keitetään veden ja mausteiden seassa n. 10 min :) helppoa ja nopeaa.


 Näitä voi sitten heitellä salaattii, wokkiin tai kastikeen sekaan. Nam.

Ja kasvisruokien teko työlästä? Pelkkää kasivsose keittoa ja papuja purkista? Hippien hommaa?

No way.