torstai 31. maaliskuuta 2011

Äiskän syliin!

Koulun jälkeen suunnistin bussiin ja hurautin linikalla armaan äiskän luo! Lauantaina takaisin Joensuuhun sitten töihin ja muuttohommiin, mutta nyt lepoa ja äiskän pöperöitä :)




Oli ihanaa käydä kaupassakin, kun ei tarvinnut miettiä, mikä on halvinta ja budjetille parasta..




Tuliaisia! Kävin Punnitse&säästä- putiikista ostamassa jugurtti- ja suklaahedelmiä sekä lakuja..! Ihana kauppa <3 olen aivan koukussa niihin salmiakki-lakuihin ja palalakuihin, joita sieltä saa.. namiiii..



 Iltapalaksi kanasalaattia ja varrasleipää..
Sohvalla hoitelimme tuliaispussin vielä jälkkäriksi.

Nyt on masu täysi ja eikun unille :)

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Tomaattimurska+pakastevihannekset=?

Enää 4 yötä muuttoon! Ihanaa! Tänäänkin heti herättyäni ja aamupalan syötyäni rupesin taas pakkailemaan laatikoita. Sain urakoitua muutaman lipaston ja vaatekaapin sisällön ''muuttovalmiiseen muotoon''. Samalla tuli karsittua kaikkea epämääräistä paperia, jota oli laatikoiden kätköihin jäänyt ... Parin vuoden takaisia työhakemuksia ja CV:tä oli vinopino, eikun paperinkeräykseen. Roskiin laitoin myös ns. ''talvi tuffelini'', jotka ostin vuosi sitten Espanjasta. Eilen huomasin kadulla kävelessäni, että kantapäässä oli mukavan kokoinen reikä josta sukka vilkkui. Ilmankos tuntui että jostain tuli kylmää ilmaa kengän sisään. No, hyvin palvelivat siihen nähden että 6:lla eurolla ne sain omakseni The Dunnes Storesta..





Kävin kaupungilla ja Film Townissa aamupäivällä laatikoidenpakkailu rupeaman jälkeen. Päätin että tänään teen AV-median ennakkotehtävän pois alta. Tehtävänä on katsoa DVD, arvostella se elokuvana, kirjoittaa siitä word- asiakirja ja sitten analysoida ja ''purkaa'' DVD, tai siis kuinka sen toiminnot on ''kasattu''. Eli kuinka alkuvalikot on sijoiteltu, ja kuinka niistä pääsee etenemään erilaisia polkuja pitkin haluttuihin toimntoihin.

Valitsin FT:n tarjonnasta tällaisen kriitkoiden ylistämän ranskalaisen tositarina leffan; Perhonen lasikuvussa ( Diving Bell and the butterfly).


Piipahdin myös pikaisesti kaupassa, mutta kiven kovaa vannoin, etten osta muuta paitsi raejuustoa ja tuorekurkkua ( no, mukaan lähti yksi 30% alennuksessa oleva riisifrutti, jonka päiväys on huomenna.. mutta sitä ei lasketa!). Kun kerran pakastimessa on vielä vihannespussi ja leipää, sekä jääkaapissa jotain, niin käytän ruokavarastot niin loppuun kuin vain no voin, ennen muuttoa! Joten tässä oli tämänpäivän ''luonaan'' pääainekset:





Sanoisinko että todellista opiskelijaruokaa. Mutta, kun sekaan laittaa tuorejuustoa, soijakastiketta, pippuria, yrttejä, kuullotettua sipulia ja thai- ketusppia, niin kyllä siitä ihan mukava lämmin lisäke leivän seuraksi tuli :)!





Ei se nyt ehkä gourmetia ollut, mutta nälkä lähti, ja terveellistä oli varmasti :) Ruuanlaitossa, vain mielikuvitus on rajana!

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Riisikakkuja ja army fitnessiä

Nyt alkaa jo tuntumaan siltä, että ehkä tästä massiivisesta koulutehtäväläjästä kunnialla selvitään. Stressi ja paniikki laantuvat pikkuhiljaa, tänäänkin sain jo kolme hommaa pois alta; pidimme ryhmämme kanssa esitelmän tekijänoikeustunneilla ''esittävän taiteilijan'' oikeuksista koko luokalle, aloitin parini kanssa laatimaan englannin ''A Company presentation'' tehtävää, joka on ensiviikolla, ja sain vihdoin tehtyä englannin kurssia varten lähtötasotestin koulunkoneella. Kyseisen testin tekoa olen vain siirtänyt ja siirtänyt aina siitä asti, kun opettaja keroi muutama kuukausi sitten, että meidän täytyisi se tehdä. Saadut tulokset täytyi lähettää sähköpostina opettajalle. Kaikki tuollaisset pikkujutut, kuten yhden viheliäisen testin teko tietokoneella, ovat niitä kaikkein tyypillisimpitä tapauksia, jotka jäävät roikkumaan aina deadlineen asti.






Koulua ei ollut kuin puoli kahteentoista ja pyörähdin kaupan kautta kotimatkalla. Kaikkea perus kaapintäytettä tuli ostettua, mutta sitten siinä haahuillessani kuiva-aine hyllyjen liepeillä silmiini osui riisikakkupaketti! Tiedättekö sen tunteen kun kaupassa huomaa jotain ja siihen iskee hirvittävä himo. ''Tuota on pakko ostaa!'' Yleensä se iskee johonkin ruoka-aineeseen, jota et ole saanut pitkään aikaan; tiettyihin muroihin, paahtoleipään, pinaattilettuihin ... En siis ollut unissanikaan haaveillut riisikakuista, mutta kaupassa, himo niihin iski kuin salama. Ja pakkohan se oli ostoskoriin ottaa, vaivaiset 85 senttiä kun kerran vain paketillisesta joutu pulittamaan. Viimeksi muistan tällaisen ''kaupassa heränneen mielihalun'' tikkareiden tai mehujään kohdalla. Kerran myös mangon. Hassua.


Iltapäivä tuli vietettyä koneen ääressä kotosalla ja pienet päiväunetkin kerkesin vetäistä. Sitten treenikassi mukaan ja fittarille. Ajattelin alunperin mennä spinningiin, mutta tunnille ei näyttänyt tulevan ketään, samalla huomasin että Fitness Body Army tunti täyttyi huimaa vauhtia. Olen pitkään haaveillut, että tahtoisin käydä testaamassa kyseisen ryhmäliikunta pläjäyksen, mutta kantti ei vain ole riittänyt. Nyt sitten repäisin ja napautin itselleni paikkavarauksen Body Armyyn.

Ylitinpä itseni vielä senkin verran, että ennen tuntien alkua lueskelen yleensä naisten lehtiä saliaulassa, mutta näin, että crosstrainereita oli viereisen sermin takana vapaana montakin kappaletta, ja luppoaikaa näytti olevan vielä puolituntia. En ollut kuitenkaan koskaan testannut traineria, olin vain tullut ohajtuilletunneille ja lähtenyt pois.  Niimpä ajattelin, että ei se auta muuta kuin kokeilla, ja hyppäsin polkemaan.

Ja kas kummaa, ei se niin pelottava laite ollutkaan; jalat eivät menneet solmuun, eikä laite lähtenyt kiihdyttämään tahtia nopeammaksi tahtomattani. Itse asiassa se oli oikein mukavaa! Sain selkäni hiestä märäksi noin 20 minuutissa, ja sitten olikin aika lähteä Body Armyyn. Tehokas alkulämmittely tuli ainakin tehtyä.

Ja Body Army; rakastuin siihen totaalisesti! Miten tehokas tunti! Treeni oli intervallityylistä, tehtiin spurtteja juoksemalla, sitten lihaskuntoa, taas spurtattiin. Oli nyrkkeilyä, kyykkyjä, punnerruksia, vatsoja, potkuja ... Vetäjä karjui mikkiin ja basso jytisi. Mikä endorfiini tulva! Kun oli viimeisten liikkeiden vuoro, tuntui kummalta, että jo tunti oli kulunut! Tätä lisää! Mikä ihana hiki. Perus trimmissä tai kiinteytyksessä ei yleensä selkävetisty, tässä kyllä! Mahtava tunti!




Suihkun jälkeen tankkaustreenin päälle; rahkaa,mysliä,salaattia ja tietenkin riisikakkuja! Ja kyllähän ne hyviä olivat, varsinkin juustolla,salaatilla ja kurkulla päällystettynä iltateen kanssa!



Tv sattui olemaan auki kun väkersin iltapalaani ja en voinut huomata ohjelmaa, joka Livillä starttasi: ''Kauneusklinikka Tiina Jylhä''. Tarvitseeko sanoa enempää? Kerronko mielipiteeni? No, avaudun joka tapauksessa: Luulin ettei tämä mieletön kauneusklinikka- ja rintaimplanttivouhotus olisi vielä suuresti Suomeen rantautunut, mutta ilmeisesti olin väärässä. Normaalin näköiset naiset ja vielä kaikenlisäksi nuoret, kertoivat kameralle siitä, miksi tahtovat implantit tai rasvaimun.. Voi hyvänen aika. Eräskin botox-puumanainen kertoi kuinka häntä ärsyttää, kun naiset valittavat reisistään tai mahastaan, neuvona oli: '' Menkää hyvät ihmiset rasvaimuun! Mikäs sen helpompaa!''. Itsehän kyseinen leidi oli juuri Tiina J:n luona keskustelemassa halustaan tehdä toinen rasvaimu ylävatsaan, ja mikä parasta; polviin. ''Polveni ovat niin muhkurat''. Sanoisinko ettei itse rouva Jylhäkään enää kyllä nykyisellä naamallaan paljoa kivipatsaasta eroa; näyttivät poskipäät niin korkeilta ja iho tasaiselta kuin pohjanmaa. Rintavarustuskin oli kyllä omaa luokkaansa, kysyisin vain, että missä vaiheessa meni yli? Vaikea sitä on varmaan itse tiedostaa, kun on kerran laittanut muovia ihonalle, haluaa sitä vain lisää.

Hauskaa oli myös kuunnella Jylhän aviomiehen tarina siitä, kuinka hän laskee jokaikinen päivä kalorisaldonsa. Hän kertoi myös syövänsä päivittäin 1,5 kiloa kanaa, 2 purkkia rahkaa, raejuustoa, pakastemansikoita ... en edes muista kun listan alkupään. Olihan se hieman rujon näköistä kun emäntä laittoi lautaselle kasan broilerifileitä. No, iso mies herra olikin. Mutta eiköhän kyllästytä syödä samanlaista ruokamallia päivästä toiseen? Pikkuvaihtelu ei varmaan olisi pahitteeksi.

Anteeksi vuodatuksestani. Tämä on vain oma mielipiteeni. Mutta taas tuli toditettua, että televisiokanavat ostavat ohjelmistoonsa vaikka mitä täyttääkseen, mainoskatkojensa välejä.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Je parle francais..oui?

, Tänään jouduin haasteen eteen, kun minulla oli itsenäisenä verkko-opiskeluna toteuteutetun ranskankielen kurssin henkilökohtainen palautekeskustelu opettajani kanssa. No, en tietenkään ollut siihen sen ihmeemmin varautunut, ajattelin että puhumme selkeällä kotosuomella suomentamistani artikkeleistani ja tehdyistä tehtävistä. Eli ranskankielen ymmärrys oli sinänsä kyllä vireessä, mutta se puheen tuottaminen... taisin viimeksi joutua puhumaan ranskaa lukion vikana vuonna, eli vuonna 2009... Eli kun opettaja aloitti esittämään kysymyksiä ranskaksi, voittekin jo arvata tuliko puhetta kun vesimyllystä.

Sanoja joutui hakemaan jonkin aikaa, ja en muistanut edes yksinkertaisimpia verbejä, kuten kokea tai tehdä!! Huh. Onneksi opettaja oli mielettömän mukava ja herttainen. Hän ymmärsi kompasteluani ja auttoi lauseiden tuottamisessa. Pitkälti keskustelussamme pärjäsin vain sillä, että nyökyttelin päätäni ja toistelin: oui, oui!



No, ranskan verkkokurssi on nyt siis suoritettu ja läpi kaluttu, edes yksi asia pois harteilta. Stressi jysjyttää ohimoita kuin tikka koivunrunkoa. Olin tänään kuitenkin reipas ja kaiken facebookissa istumisen keskellä sain kuin sainkin tehtyä tänään jopa kolme koulutehtävää ja palauttamaan ne samantien! Huh, olen ponnistuksestani niin ylpeä!

Kaiken dataamisen vastapainona kerkesin käydä tanssissakin, tänään vedeltiin Hip hoppia ja päälle vähän keskivartalon lihaskuntoa.

Mutta, vielä yksi marmatus tähän loppuun: MITÄ IHMETTÄ TÄMÄ LOSKA TEKEE TÄÄLLÄ?! Eikös nyt ollut jo maaliskuun viimeinen viikko?! Märkää lunta ja kuraa on ollut tämä päivä tulvillaan. En tykkää! Asfaltti, aurinko, linnut ja lämpö, tulkaa jo!

Niin,ja nukkumaanhan ajattelin tänään jo käyväni kymmenen jälkeen, mutta kappas, tässähän sitä vielä netissä ollaan ja kello näyttää 00:19. Hups?

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kellon viisarit kesään päin!

Viime yönä sitä siirryttiin sitten kesäaikaan. Hassua, aina siinä pieni hetki vie totutellessa, vaikka muutos on vain yhden tunnin. Viime yönä kellojen muutos tosin vaikutti päivääni isommaltikin, työvuoro nimittäin loppui tuntia aiemmin! Olin yövuorossa, ja sopivasti kelloja siirrettiin kolmen aikaan, joten tavallisen 18-04 vuoron sijaan, oli duunia 18-03. Tuntui että päivä, ja yö meni hirvittävän nopeasti!

Aamulla kun vihdoin sitten yhdentoista aikaan jaksoin vääntäytyä sävgyn pohjalta keittelemään aamukahvia, oli ulkona mitä ihanin auringonpaiste. Lähdinkin ulos kävelylenkille heti aamupalan jälkeen, ja sää oli niin keväinen, että vihdoin alkoi tuntumaan siltä, että ehkä sitä vielä toppatakistakin pystyy pian luopumaan. Askel oli kevyt kun sai astella pitkin asfalttilaikkuja, jotka lumimaton alta alkoivat jo pilkottaa. Lemppari kävelylenkkini kulkee koirapuiston ohi, ja sen kautta kävelin tänäänkin. Hillitön koirakuumeeni on jatkunut jo kohta puoli vuotta, ja koirapuiston ohi on niin sydäntä lämmittävää kävellä, ja katsella kun vapaana juoksentelevat karvakorvat kirmaavat kilpaa. Pakko on aina hiljentää vauhtia tai pysähtyä hymyilemään aitauksen taakse hölmösti. Ehkä vielä jonain päivänä on elämä siinä mallilla, että pystyn itselleni oman koiran vielä hankkimaan... sitä odotellessa, täytyy tyytyä haikeasti hymyilemään toisten nelijalkaisille ystäville.

Kotona vedin puolen tunnin kahvakuula treenin ja sitten pakkailin hieman muuttolaatikoita. Alkaa täällä jo pikkuhiljaa näyttämään siltä, että johonkin ollaan lähdössä.


 Päivällä tein taas herkullisen annoksen salaattia: kalkkunafilee-leikettä, tomaattia, kurkkua, jäävuorisalaattia, ohrasuurmoita ja raejuustoa.


 Sunnuntain ja vapaa päivän kunniaksi kävin myös kaupasta ostamassa luomu siideriä ( huom. alkoholiton!). Tämä Kopparbergin luomuinen ja alkoholiton omenasiideri on mielettömän hyvää! Suosittelen! Tämän juomisesta ei tule huonoa omaatuntoa, eikä pää kipeäksi!



Päivä unet, joista haaveilin, toteutuivat; makeat tunnin päivikset sain sohvalla otettua.

Nyt illan ohjelmassa on vielä hieman koulutehtäviä, ja television katselua sohvanpohjalta. Ihanaa rentoilua, ensi sunnuntaina onkin sitten meno päällä, ja muuttolaatikot saavat kyytiä!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Operaatio pakastimen tyhjennys!

Muuttofiilikset vaan nousevat päivä päivältä! Keskiviikkona vuokraisäntäni kirjoitti uuden vuokrasopimuksen yksiööni muuttavan tytön kanssa. Eli virallinen muuttopäivä on 3.4. ;silloin vaihtaa asunnot omistajaa! Kävin jo hakemassa muutamia pahvilaatikoita työpaikaltani ja ajattelin, että alan pikkuhiljaa kasailemaan tavaraa, ettei viime hetken paniikki iske sitten lauantaina. Kuitenkin, haastavaa on, että koko muutto täytyy suorittaa yhden ainoan päivän aikana. Se tarkoittaa sitä että kaikki tulee olla valmiina ja pakattuna, että sunnuntaina ei ole muuta kuin roudata laatikot ja kamat kerralla uuteen kämppään.

Ei pelkästään muutto, joka tottakai tuo hieman stressiä, niin päässäni jyskyttää myös miljoona eri koulutehtävää, jotka täytyisi tehdä... Eilen otin itseäni niskasta kiinni ja lyhyen koulupäivän jälkeen, otin koneeni mukaan ja suunnistin Coffee houseen. Iso kuppikahvia, nettitunnukset kouraan, suunta kohti sohvia ja parituntia ahkeraa kirjoittamista koneella. Ja sain kuin saikin muutaman rästi tehtävän värkättyä valmiiksi! Hyvä minä!

Coffari on ehdottomasti lempi kahvilani Joensuussa, ja siellä olen monen monta kertaa koulutehtävien kimpussa puurtanut. Esseiden kirjoittaminen ja tiedonhaku tehtävätkään eivät tunnu ollenkaan niin inhottavilta, kun istuu mukavassa ympäristössä, rento musiikki soi taustalla ja kupillinen kahvia höyryää isossa mukissa. Se on kuin iso-olohuone, jossa on turvallinen ja rento olo. Like it! <3

Tällä viikolla kerkesin jopa käydä aerobicaamassa. Keholla puurtaminen on ihanaa vastapainoa kaikelle sille ajattelutyölle, jota on joutunut tässä päivä toisensa jälkeen tekemään. Jos päästä voisi tulla savua, olisi sitä jo tullut pariin otteeseen tämän viikon aikana. Maanantaina Keskiviikkona kävin step aerobicissä, ja eilen trimmissä ja zumbassa. Ah, sitä hikistä oloa! Fiilis oli kyllä kaikkien niiden vatsalihasliikkeiden ja aerobicin jälkeen täysi kymppi! Taas jaksaa väkertää koneen kimpussa, kiduttaa aivosoluja ja puuduttaa penkillä istumalihaksia.




Muuttohommiin vielä palatakseni, työn alla on tässä myös jääkaappi-pakastimen tyhjennys. Jääkaapin kanssa ei nyt sinänsä ongelmia ole, ei siellä kassikaupalla ruokaa olekaan, ja juustot, hillot ym. voin viedä vaivatta uuteen kämpään. Pakastimen kokeilen kuitenkin saada kokonaan tyhjäksi sunnuntaihin mennessä. Luulen, että jos pakkastavaraa kuljettelemaan, ne sulavat matkalla, tai unohdan ne johonkin muuttolaatikoiden sekaan.

Aika hyvin olen jo saanut tuhottua sisältöä. Jäätelöpaketin lopun ''urakoin'' heti viikonalussa pois tilaa viemästä. Valitettavasti sen enempää herkkuja ei pakkasessa ollutkaan, tosin kaksi laskiaspullaa siellä vielä majailee! Ehkä tämän viikonlopun aikana saan nekin sieltä hävitettyä. Pääasiassa pakastin on ollut täynnä vihanneksia ja marjoja. Nyt siellä ei olekaan enää kuin yksi sekavihannespussi.


Tässä tilanne vielä tiistaina. Nyt pakkasessa ei olekaan kuin yksi vihannespussi, kaksi pullaa, wok-vihannes pussi, ruisleipää ja juustoraastetta! Tein juuressuikalepusseista kasvissose keittoa ja vaaleat leivät sekä piirakat menivät jo kun pikkuveli kävi keskiviikkona vierailulla :)



Tällaista tänään. Perjantaihan se on, mutta tahti on tiukka: 8-16 koulua ja 17-24 töitä. Siinäpä tämän päivän suunnitelmat. Sunnuntai on onneksi vapaa, ja jo nyt odotan, että silloin saan nukkua (toivottavasti!) ihanan pitkät päiväunet sohvalla <3

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Tapahtumasarja, joka poiki uuden kämpän!

En voi vieläkään uskoa, että äsken kirjotin uuden vuokrasopimuksen ihanaan kaksioon! Ja viikko sitten en todellakaan olisi arvannut, että uutta sopparia olisin kirjoittamassa ja muuttopäivää sopimassa. Huh huh. Kaikki on käynyt niin äkkiä että tässä tiedon sulattelussa vie vielä aikaa.

Kaikkihan siis alkoi siitä kun viime postauksessa kirjoitin pienestä vaneripalasta, joka irtosi keittiönkaapin reunasta, ja päätin soittaa asiasta vuokraisännälleni. Noh, hän tuli katsomaan sitä, ja sanoi korjaavansa sen. Sitten siinä lähtöä tehdessään kun mainitsin lähteväni töihin, hän alkoi puhumaan tytöstä, joka on samaisella työantajalla, ja asui hänen omistamassaan kaksiossa muutaman korttelin päässä. Kyseinen kaksio oli kuulemma vapautumassa, ja ilmoitus siitä olisi sunnuntain lehdessä. Kyselin hieman lisää, ja sanoin että olen harkinnut hieman isompaan kämppään muuttamista, ja katsellut ilmoituksia sillä silmällä. Kerroin kiinnostuksestani, ja sunnuntaina sitten soitin vielä varmistaakseni, että vuokraisäntä ottaisi myös minunkin kiinnostukseni huomioon.

Soittoja kyseisestä huoneistosta oli kuulemma tullut paljon, mutta sunnuntai iltana hän lähti näyttämään kämppää minulle, ja siinä näytön päätteeksi, kun sanoin että olisin valmis ottamaan asunnon vaikka heti, alettiinkin jo puhumaan vuokrasopimuksen kirjoittamisesta! Ja, tidii: tänään klo 16.30 kirjoitimme sopimuksen! Eli kahden viikonpäästä muutan KAKSIOON! Ja asunto oli hurmaava! Tiedättekö sen tunteen, kun tulette johononkin tilaan, ja se tuntuu heti kodikkaalta ja kutsuvalta? Juuri sellainen olo valtasi mielen ja kehon, kun astuin kaksion kynnyksen yli. Se tuntui niin kodilta! Olen niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä housuissani.

Täydellinen ajoitus sattui myös skumppalasillsille asunnon kunniaksi. Äitini ja hänen ystävänsä tulivat nimittäin juuri kaupunkiin, ja ehkä vartti sopimuksen kirjoittamisen jälkeen, muori laittoi viestiä, että tulisin keskustaan lasilliselle. Siellä me naiset sitten kilistimme mansikka skumpalla, uuden asunnon kunniaksi!

Aikaa ei tässä sen enempää olekaan fiilistellä, vaan tunnin päästä alkaa koulutustilaisuus työpaikallani, tiedossa ilmaista ravintolaruokaa ja juomaa! Wibbee!




Voih, tuntuu että vasta sitä tähän yksiöö muutti, ja piti tupareita kavereille...


Vuosi sitä tuli asuttua tässä 28 neliön boksissa :) Ja ihana pikku sinkkukämppä olikin! Mahtavia muistoja <3



Sanoisinpa.. What a MONDAY!! <3

...niin ja: Onni onnettomuudessa, olisiko näin käynyt jos keittiönkaappi ei olisi mennyt vinksalleen?

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kätevä emäntä?

Näin viime yönä aivan kaameaa unta! Että serkkuni oli saanut lapsen, keskosena. Sain sen sitten syliini, ja se ''vauva'' oli aivan kammottava! Sellainen, miten sen sanoisi... Tiedättekö niitä limakäsiä, mitä pienenä tuli ostettua kaupasta ja lätkittiin ikkunaan? Vähän niinkuin se. Siis sellainen limalöllö, punainen, jolla oli vauvan piirteitä ja se roikkui napanuorassa vielä. Se niinkuin levisi tuohon kädelle kuin sulajuusto, kun otin sen ''syliin''. HYYYI. Tämä sai vielä enemmän mieleni varmemmaksi, että en varmaan ikinä hanki lapsia.. Pitääkö vielä painajaisiakin nähdä!



Koulussa oli taas pikainen käynti, aamulla pieni palaveri ja kaksi tuntia luentoa. Kotiin tultuani olin reipas ja imuroin. Sitten, huomasin,että keittiön kaapin vieressä oleva pieni vaneri pala oli irtoamassa. Ajattelin kätevänä pimuna että naulaan sen takaisin paikalleen. No eipä onnistunut. Sitten otin Erikeepper- tuubin esiin ja yritin samaa liimalla. Ei toiminut sekään. Sitten; REPS, koko pala irtosi.


Kaapit ovat kyllä aikansa eläneitä, todella kuluneita, eivätkä kovin laatumateriaalista tehtyjä.. Olen pitkään jo haaveillut uskaltaisiko sitä vuokraisännälle ehdottaa, että ne voitaisiin uusia. No, tänään kun todellakin näytti, että kohta alkavat varmaan itse kaapin ovetkin lähtemään saranoiltaan, otin itseäni niskasta kiinni, ja soitin vuokraisännälleni. Ja rohkea tekoni palkittiin, huomenna hän tulee käymään ja katsomaan, josko kaapit voitaisiin uusia! Wuhuu! Olen niin ylpeä itsestäni! Vaatii paljon rohkeutta soittaa vaikkapa vuokraisännälle,  ja varsinkin tällaisessa asiassa, että uskaltaa itse ehdottaa asunnon kunnostamista! Mutta onneksi oman kämppäni omistaja on varsin mukava vanhamies. Tapettien vaihdostakin olen unelmoinut. Repeilleet beigen väriset kukkatapetit eivät enää oikein näytä kutsuvilta tai edes kovin vintagelta. Mutta tapettirempan kanssa olen vähän hannannut. Se tietäisi hirveätä ruljanssia, huonekalujen peittämistä ja ehkä evakkoon lähtöä.



Huomenna se olisi taas perjantai ja viikonloppu esissä. Tosin, lomailusta ei kyllä voi edes haaveilla, töitä on niin perjantaina,lauantaina kuin sunnuntainakin. Huh. No, euron kuvat verkkokalvoilla kiiluen sitä painetaan läpi tiukemmatkin työvuorot. Ja oikeasti, olen niin onnellinen nykyisestä työpaikastani, että välillä tekee mieli nipistää itseään, että onko tämä edes totta. Voin vilpittömästi sanoa, että viihdyn mainiosti , ja ilmapiiri työpaikalla on mitä mahtavin! Välillä sitä oikein odottaa, että pääsee taas duuniin! Varsinkin kun on istunut pakarat puuduksissa monta tuntia koulussa luennoilla, oikein mieli palaa halusta laittaa työkengät jalkaan ja lähteä viilettämään täysin toiseen ympäristööna.
 

Innostuin tänään Karjalaisessa olleesta jutusta, jossa kerrottiin kuinka helppoa krassin kasvatus on. Heti iskinkin kauppakoriini pussin krassinsiemeniä, kun illalla kävin citymarketissa. Tunnetusti, peukaloni ei ole vihreä näissä kukka- ja kasviasioissa ( kuten jo yhdessä postauksessani varmaan tein selväksi) mutta toivotaan että krassiviljelmäni onnistuisi! Ja mikä voisi mennä vikaan? Kostea talouspaperi astian pohjalle, siemenet siihen, elmukelmu päälle ja aurinkoon. Pitää vain muistaa kastella pikku viljelmääni joka päivä. Lupaan raportoida heti, kun ensimmäiset vihreät taimet ilmestyvät astiaan!

Olin itseasiassa tänään muutenkin mediamainonnan uhri, en pelkästään krassinsiementenoston takia. Tiedättehän sen UpCider mainoksen, joka pyörii televisiossa päivittäin? Missä tytöt kirmaavat rannalla ja Kim Herold soittaa kitaraa nuotion äärellä? Se jos mikä vetää naiset veteliksi. Minuunkin upposi kuin rusina pullaan. Kun kävin kaupassa, ja ajattelin ostaa lauantaita varten (illanviettoa tiedossa kavereiden kanssa..) pari siideriä, etsin kuumeisesti UpCider hyllyä. Halusin ehdottomasti UpCideriä! (Ehkä osaltaan siihen myös vaikutti se, että kyseinen juoma oli tarjouksessa, MUTTA, senkin tiedon luin lehtimainoksesta!) Mutta siis, valmistuttuani viestinnän ammattilaiseksi (toivottavasti!) ja jos joskus sattuisin suunnittelemaan työssäni mainosta tai muuta vastaavaa, käytän ehdottomasti siinä Kim Heroldia ja kitaraa. Menestys on taattu. Mies,ääni ja kitara. Syvä huokaus <3

No siinäpä tämä keskiviikko. Kävin tosin vielä Bodytrimmissä, ja olo oli taas kuin sokerihumalaisella jäniksellä (tai kuin niillä siiderimainoksen tytöillä Kim Heroldin ympärillä..). Ihanaa päästä pitkästä aikaa liikkumaan! Kyllä osaa taas arvostaa terveyttä!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

English,english,english and aerobic!

Tänään oli ihanan lyhyt koulupäivä, kaksi tuntia englantia, ja that's it. Ruokailun jälkeen tosin olimme sopineet erään opettajamme kanssa tapaamisen, meidän (tai siis minun; ryhmän pojat eivät päässeet paikalle..) täytyi haastatella häntä englanniksi ja nauhoittaa haastattelu. Englannilla siis tämä päivä.

Ja kyllä jännitti. Mutta, voin sanoa, että kerrankin opin jotain, ja pitkästä aikaa jotain konkreettista! Tekemällä oppii niinhän sitä sanotaan. Yleensä olen se, joka vain katsoo vierestä miten homma tehdään. Nytkin luotin siihen, että voin vain vilkuilla vierestä, kun pojat käyvät hakemassa Tascamin (ääninauhuri), mikin ja kuulokkeet varastosta, ja laittavat asetukset kuntoon ja nauhoittavat ilman mitään virheitä tai epäröintejä koko haastattelun ja siirtävät sen USB- liitännällä koneelle ja muokkaavat sen valmiiksi. Mutta; kuinkas sitten kävikään!

Olen itseasiassa oikein tyytyväinen, että sain tehdä kaiken aivan itse. Kävin siis hakemassa varastosta Tascamin lainaan, eikä varaston setä ollutkaan yhtään pelottava ( jännitin jo ylipäätään pelkän nauhurin hakemista..!). Tauolla tutustuin hieman manuaaliin, koska ääniopin Tascamin ''tutustumistunnista'' oli vierähtänyt jo monta kuukautta, ja tuntui, etten muista yhtikäs mitään koko koneesta. No, siinä nappuloita näplätessä ja asetuksia laittaessa, huomasin että eihän se mitään ydinfysiikkaa ollut. Ainut virhe minkä huomasin jälkeen päin, oli että olin laittanut mikin voimakkuustason 'Mediumiin', vaikka sen olisi kannattanut olla 'High'. Tästä siis tuloksena oli se, että siirtäessäni tiedoston koneelle ja kuunnellessani sitä, äänen desibelit olivat aivan mitättömän hiljaisella. Vaikka volumet käänsi tietokoneella kaakkoon, ei kuullunut kuin pientä muminaa. Mutta eipäs hötkyillä: (Olen tästä saavutksestani NIIIN ylpeä!) Ajattelin, että pakkohan koneellani on oltava joku ohjelma, jolla äänentasot voi korottaa ja desibelejä lisätä. Löysinkin MacBookistani ohjelman, jota en ollut ikinä ennen käyttänyt: Adobe Soundbooth CS5:en! ( Nyt varmaan jotkut kokeneemmat viestinnän- ja äänenopiskelijat nauravat ääneen..mutta kyllä, löysin tämän ohjelman vasta tänään!) Eikun WAV tiedostot sisään ja hetken päästä jo löysin desibeli säätimen ja sain väännettyä äänentasot korkeammaksi! Onneksi äänitys onnistui muuten hyvin, ja tascami on laatuvehje, että vaikka desbelit väännettiin suuremmalle, ei taustakohina noussut, tai ääni kuulostanut pahalta. Sitten vain ''Tallenna tiedosto'' ja tadaa! Täysin kunnollinen ja äänitasoltaan hyvä äänitiedosto oli valmis!

Pakko sanoa, että jännitin haastattelua aika paljon. Opettajan kanssa kahdestaan neuvotteluhuoneessa; vain me, mikki, tascami ja kuulokkeet, ja puhuminen täytyi suorittaa englanniksi! Jo suomeksi puhetta nauhottaessa alkaa takeltelemaan sanoissaan, entäs sitten nyt!? No, pahimmilta moikailuilta selvisin. Alussa kyllä sanoessani '' I'm now interviewing our teacher ...'' kieli tarttui kurkkuun ja lausuin teacher sanan ''teaches'' (eli opettaa). Kyllän nauratti kun kuuntelin äänitystä jälkeen päin.  No onneksi pätkäisin nauhoituksen siihen, ja aloitin alusta, tällä kertaa oikein lausumalla. (Mahtvalla Soundboothilla sain sitten deletoitua alun 'teaches'-mokan kokonaan pois. Mwahaha.) Samoin kun kysyin '' have you ever work abroad'', lausuin abroad sanan kuin aboord. Heh. No pikku mokia, opettajanikin sanoi jälkeenpäin kun päivittelin töppäyksiäni, että hänkin tekee puhessaan virheitä. Tärkeintä on tulla ymmärretyksi, kieliopilla ei ole niin väliä, emmehän ole natiivienglannin puhujia. Totta! Mutta kokemus rikas päivä, täytyy sanoa! Tuli niin onnistuja fiilis; kyllä myö tytötki osataan!

Tänään kävin sitten illalla stepaerobicissä, ja ai että sitä oloa! Viikon tauko jumpista taisi tehdä ihan hyvää, en muista milloin olisin viimeksi ollut näin energinen! Kotiin tullessa olisi voinut vain hymyillä ja pomppia laukka-askelilla aina ulko-ovelle asti. Olisi tehnyt niin mieli jäädä toiselle jumpalle, mutta päätin että se ei. Kipeänä oli oltu alle viikko sitten ja pitkä tauko takana, olisin huomenna varmasti täysi rampa, ja pahimmassa tapauksessa tauti olisikin tullut kolkuttelemaan ovia uudestaan. Sitä paitsi, huomenna haluan päästä Body trimmiin!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Tiistai tarmoa täynnä

Flunssa alkaa olla jo kohta kokonaan selätetty. Energiaa on ainakin viisinkertaisesti enemmän kuin lauantaina, jolloin olin yhtä pirteä kuin monni akvaariossa. Tämän päiväinen  kirkas auringonpaiste vain laittoi entistä enemmän säpinää varpaisiin. Huomenna on pakko päästä aerobiciin tai repeän!


 



Pursuavan tarmokkuuden kunniaksi halusin jotain pirteää myös päivän ''lookiin'' . Ja mikäs on sen pirteämpää kuin kirkkaan punainen! Serkultani saadut punaiset helmet toimivat kivana katseennagitsijana muuten musta-valkoisessa asuvalinnassa. Tietysti kokonaisuutta tuli täydentää punaisella huulipunalla <3

Nyt pukeutuminenkin ja oman tyylin miettiminen tuntuu paljon kivemmalta ja tärkemmältä, siihen jaksaa keskittyä ja panostaa näin kesän lähesytessä. Talvella tärkeintä vain oli, että oli lämmin. Farkkujen alle tungetut pitkikset ja paksut villatakit olivat must! Viis siitä jos lämpimin villaneule ei sointunut farkkujen kanssa yhteen, tai paksuin pipo riiteli väreillään toppatakin kanssa.

Ja miten sitä aina talvella pukeutuukin vain pelkkiin maanläheisiin sävyihin; harmaaseen, mustaan, ruskeaan ja valkoiseen? Aivan kun ei jo tarpeeksi väritöntä ja masentavaa olisi muutenkin! Kesällä punainen, kirkuvan keltainen, nurmen vihreä sekä aniliinin pinkki ovat tuttuja juttuja katukuvassa, ja niihin tahtookin pukeutua! Silloin tahtoo erottua joukosta, tahtoo näkyä ja räiskyä!





Tänään oli taas tämä puoli kuuden koulupäivä. Oli kyllä ihan mukavaa ja tunnit menivät nopeasti. Päivän kruunasi se, että menimme S:n kanssa Muruun lasillisille. Itse otin lonkeron ja S valkoviiniä. Ja kyllä teki hyvää! Juttu tuokio ystävän kanssa ja lasi kuplivaa. Ulkonakin oli vielä valoisaa aina melkein seitsemään asti. Oli ihana vain katsella ikkunasta ihmisiä, ja fiilistellä kevättä. Ei pitkään kun terassitkin jo aukeaa! Yiphii!





Ps. Tänään salaatti variaationa: Jäävuorisalaatti, kirsikkatomaatti, kurkku, appelssiini, ohranjyvä, soijapalat, feta ja raejuusto.

Pps. Taas uusi innovaatio! Pakastin viinirypäleitä! Suosittelen, ihan mielettömän hyviä! :)

maanantai 14. maaliskuuta 2011

..toppatakki säkkiin ja komeron nurkkaan NYT!

Toden totta, maaliskuu on jo puolivälissä. Lämpotilatkin ovat jo nollassa, joten saa vihoinkin pukea kevät takinkin niskaan hyvillä mielin. Tänään vetäisinkin päälle valkoisen villakankaisen trenssini, jonka ostin Espanjasta. Kun näin kyseisen takin Fuengirolassa Bull&Bear vaatekaupassa roikkumassa, voin sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Eipä ole vielä yhtään samanlaista kävellyt vastaan :)

Kevään tuntu on kaikkialla ilmassa, linnut laulavat aamuisin ja asfalttilaikut alkavat pilkottaa lumikuoren alta. Aamulla, jo kuuden aikaan alkaa tulla valoisaa ja kouluun kävellessä on jo täysi päivänvalo valloillaan. Oikein puistattaa ajatus keskitalvesta, kun oli pakkasta kolmekymmentä astetta ja pilkkopimeää aamu yhdeksään asti! Hrr. Sitä aina keväisin ihmettelee, miten sitä talven aina selviää. Mutta jollain ihmeen energialla sitä vaan tulee rämmittyä ne loputtoman pimeät, loskaiset ja kylmät kuukaudet läpi.

Talven jälkeen tulee aina oikea kuoriutumisfiilis, kuin perhosilla konsanaan. Elämme sen pimeimmän vuodenajan kuin koteloituneena. Mikään ei huvita, on kylmää ja masentaa. Kääriydymme omaan sohvannurkkaan ja tahdomme vain lämpöä ja lepoa. Sitten maaliskuussa alkavat takkien vetoketjut pikkuhiljaa avautua ja pipot vetäytyä silmien edestä. Paksujen toppatakkien ja karvarukkasten alta on sittenkin huomattavissa elonmerkkejä. Kevät rakentaa kotiaan itse kunkin rintaan. Tekee vihdoin taas mieli viilettää kaupungilla ja hymyillä tyhmästi ilman mitään syytä!

 Tosin, tänään iltapäivällä pyrytti inhottavasti lunta ja aamuinen auringonpaiste muuttui harmaaksi loskaksi.. mutta ei onneksi ollut kylmä. Pipo kastui, mutta ei mitään. ONHAN KEVÄT!


Tänään jätin illalla aerobicin vielä väliin. Kuitenkin, kun kerran viikonlopun olin niin heikkovointinen, en tahtonut ottaa minkäänlaista riskiä, että tauti yhtäkkiä rasituksesta villiintyisi ja tulisi rytinällä takaisin. Tänään nimittäin on ollut jo melko terve olo. Toivotaan että keskiviikkona sitä jo pääsisisi jumppailemaan <3 Tahtoo liikkumaan ja hikoilemaan! Itselleni monesti keväisin käy niin, että energiaa suorastaan pursuaa kehosta ja mielestä kuin kermavaahtoa laskiaispullan välistä ( olipa mielenkiintoinen vertauskuva..). Pakko päästä menemään ja ulkoilemaan! Tänään sisällä möllötys koulun jälkeen ei tosin tuottanut vaikeuksia, koska oli niin kurja sää. Harmaat pilvet iskivät nuoskaista lunta taivaan täydeltä Joensuun kaduille.


Illalla tein itselleni salaattia, nam. Rakastan tehdä sitä oikein ison annoksen. Sekaan laitan milloin mitäkin sattuu löytymään jääkaapista. Variaatioita on monia! Tämän iltainen versio koostui jäävuorisalaatista, tomaatista, pakastevihannes sekoituksesta ja raejuustosta. Hyvä leipä kuuluu tietysti osaksi kattausta. Lempi salaattilisukeitani ovat mm. leipäjuusto, kana, ohrasuurimot, oliivit, feta, persikka sekä herne-maissi-paprika. Mmh <3 Perjantai-iltaisin siiderin tai valkoviinilasillisen seuraksi ei voi parempaa toivoakaan, kun ihanan isoa pasta-salaatti annosta ja tuoretta patonkia. Uu jea.





Tämä päivä siis palloiltiin vahvasti sisätiloissa, samoin kyllä huominenkin, koulua on nimittäin kuuteen, ja sen jälkeen aion tulla suoraan kotiin, jumppankaan en varmaan lähde. Keskiviikkona sitten jos kerran! Kohta uppoan täydellisten naisten maailmaan ja sitten onkin taas uni aika.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Hiihtoloma kuulumisia

Se on taas sunnuntai-ilta, ja hiihtoloma ohi. Nopeasti se viikko menee, täytyy myöntää. Loman vietin melkeinpä kokonaan Kiteellä äidin hellässä huomassa. Tuli levättyä, ulkoltua, katsottua elokuvia, sekä herkuteltua. Kaikkea mitä lomalla pitääkin tehdä! Surullisia tunnelmia tosin mahtui myös mukaan, kun rakas iso-tätini nukkui pois torstai-aamuna. Hän oli kyllä yksi vahvimmista ja herttaisimmista ihmisistä, joita olen koskaan tuntenut. Syvä kaipaus jää sydämeen <3

Loppuviikolla alkoi myös pieni kevätflunssa tehdä tuloaan. Pitkään olinkin jo hehkutellut, kuinka terveenä olin pysynyt, mutta turhaa olivat haaveet, että säästyisi sairastelulta tänä vuonna. Torstaina virus alkoi jo tehdä tuloaan, ja perjantain ja lauantain saikin sitten käydä puolitehoilla. Oloa ei yhtään helpottanut, että töitä oli tiedossa viikonlopuksi miedot 20 tuntia. Perjantain yövuoron jäljiltä seuraava aamu tuntui tuskalta. Nenä vuoti ja voimat olivat aivan loppu. Päivällä ennen töihin lähtöä keittelin itselleni flunssaruokaa; helmipuuroa <3 Nam. Pienempänä lempiruokaani oli helmiryynipuuro, nimenomaan mummin tekemä. Kipeälle kurkulle ja voimattomalle ololle se on oikeata hunajaa.


 Kipeän kurkun pelastus oli myös Finrexin neo. (Nimenomaan muumimukista nautittuna!)


Välillä oli kyllä sellainen olo, että veto loppuu. Varsinkin lautasia kantaessa ja drinkkejä tehdessä, tuntui että homma kävi niin hitaasti. Melkein kuuli hitaampaakin hitaamman raksutuksen päänsisällä, kun mietin kuumeisesti, mitä Ville vallattomaan tulikaan. Opin muuten kaksi aivan uutta drinksua, tai siis, uutta nimitystä vanhoille: Virtanen = kossu-battery ja Ruuvari= vodka-tuoremehu. Jaa-a. Saanen kysyä, miksi joillekin drinkeille, pitää keksiä sen mijoona eri nimeä. Noitakaan en ollut ikinä ennen kuullut! Tai sitten olen vain sivistymätön baarityöntekijä.

Lauantain työpäivä tuli kuitenkin vedettyä, ja kyllä väsytti kun kotiin pääsi. Suorastaan kaaduin sänkyyn ja lähdin formulavauhdilla kohti unimaata. Ajattelin, että sunnuntai-aamuna olen kuin keitetty vihannes, enkä kykenisi töihin. Mutta ihme kyllä, olo oli parempi kuin lauantaina! Työnteko on näköjään ihan hyvä lääke flunssaan, ainakin toisinaan. Jaksoin aamulla jopa heittää petivaatteet parvekkeelle tuultumaan ja vaihtaa sohvanpäällisen.

Onneksi sunnuntaina oli lyhyt työpäivä ja kotiin tultua otin pitkän suihkun ja valloitin sohvan. Ja toki pientä luksusta piti iltaan saada.. Siideriä skumppalasista :) Enköhän ollut sen ansainnut. Nenä valuen tai ei, selvisin silti kunnialla työntäyteisestä viikonlopusta! Nyt uutta kouluviikkoa kohden, ja toivottavasti hieman vahvemmalla ololla ja vähemmällä nenäliina määrällä.