perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kun seinät tulee niskaan!

Tiedättekö sen tunteen, kun ahdistaa?

Kun ei tiedä mistä se tulee ja mistä se johtuu, mutta joku vain ahdistaa. Ahdistaa niin hirveästi.

Kotona ollessa, tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi ja ei pysty keskittymään mihinkään. Itkettää ja ärsyttää. Pää tuntuu räjähtävän ja repeävän.

Eilen minulla oli tällainen päivä pitkästä aikaa. Niitä tulee aina ajoittain. Eilen en osannut yhtään taas sanoa, mistä ahdistus kumpusi. Koulussa ollessa väsytti ja kaikki ärsytti. Kun pääsin kotiin, tuntui että en tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Ajattelin käydä päiväunille, olin niin uupunut. Sitten näinkin likaa kaapin pielessä, seinässä ja oven pielessä, rupesin taas luuttuamaan pintoja rätillä... Huomaan, että teen sitä kun olen todella ahdistunut. Kaiken pitäisi olla '' moitteettoman puhdasta'' ja siistiä. En voinut käydä unille ennenkun olin saanut '' hommat kuntoon'' ympärillä. Saatan myös pyyhkiä pölyjä monta kertaa viikossa ym. Ja otan siitä hirveää stressiä. Samoin kuin imuroinnista. Joka viikko ''pitää'' imuroida, samoin pestä vessa. Vaikka kukaan ei olisi käynyt luonani, vaikka olisin ollut vain yksin asunnossani.

Mutta takaisin eiliseen...
Kun olin vähän aikaa maannut sohvalla tiskasin ja keitin kahvia. Kokeilin lukea lehteä mutta huomasin lukevani samaa lausetta uudestaan ja uudestaan. En voinut keskittyä mihinkään. Päässsäni sinkoili ajatuksia. Kokeilin saada asioita järjestykseen päässäni viikonlopun ja ensiviikon osalta. Milloin teen koulujuttuja? Milloin käyn salilla? Milloin imuroin? Entä käyn kaupassa? Lähtisinkö käymään alku viikosta Kiteellä, kun koulusta on vapaata maanantaina ja tiistaina? Välillä pääni meinaa hajota, kun suunnittelen viikkoa päässäni liian lukujärjestysmäiseksi. Huomaan joskus esim. treenaamassa ollessani miettiväni, menisinkö huomenna salille, vaiko sittenkin spinningiin. Entä ylihuomenna? Entä viikonloppuna? YAAAAR.



Lopulta lähdin eilen spinningiin klo 17.20,  ja kaikki helpottui.

Huh, se hiki ja energia mitä sai kun polki täysillä pyörällä ja sai uuvuttaa jalkansa täysin. Sai jotenkin taas järjen äänen päähän ja kaikki tuntui valoisammalta ja selkeämmältä.

Kun tulin kotiin hiestä märkänä ja posket punoittaen, tuntui taas että elämä on ihanaa ja että ei ole mitään hätää, asiat sujuvat omalla painollaan. Varmaan omasta stressitilasta johtuen, oli sykkeetkin melko korkealla..

Oli kyllä tehotreeni:

Spinning: 57 min, keskisyke 164 (84% maksimista) ja max syke 179, kalori kulutus 540 kcal. HUHHUH <3


--------

Onko teillä koskaan tällaisia ahdistuskohtauksia? Mitä huomaatte tekevänne kun olette ahdistunut? Helpottaako se? Mikä ahdistukseen lopulta helpottaa?

Nyt kun ajattelen eilistä, niin luulen että ahdistus tuli siitä, että saimme hirveästi lisää koulutehtäviä, muutama iso projekti lähestyy loppuaan, deadlinet lähenevät, huomasin jääkaapin ammottavan tyhjyyttään ja että magnesiumit, rautalääkkeet ja suihkusaippua ovat lopussa ja tajusin etten ole viikkoon imuroinut. Liian paljon asiaa pieneen päähän.Tänään koulua 8-16 ja lauantaina taas töitä 13-22... Missä välissä teen mitäkin? Välillä päivät on hirveää suunnittelua. Jos on koulua neljään, kannattaa ottaa kamat mukaan kouluun, että voi mennä suoraan koulusta spinnaamaan tai salille. Sitten jos koulu alkaa puoli yksi, kannattaa käydä ennen sitä salilla. Sitten jos eilen olet käynyt salilla, ei kannata tänään mennä, vaan tehdä mielummin aerobista... On kauheaa kun ottaa liikunnastakin tällaista stressiä, vaikka se onkin sellainen asia mistä nauttii ja se pitäisi vain tukea omaa hyvinvointia ja jaksamista.

Huomaan, että ahdistuneena siisteys ympärilläni on todella tärkeää. Hinkkailen pintoja ja lakaisen lattiaa. Pienikin tahra oven karmissa häritsee. En myöskään osaa keskittyä, ja pienikin vastoinkäyminen tuntuu katastrofilta. Jos maito purkki kaatuu pöydälle, rupeaisin varmaan itkemään.


Asiat mitkä helpottavat ahdistusta, on lähteä kotoa pois ja viedä ajatukset muualle. Lähteä esim. jumppa tunnille tai töihin. Jutella kaverin kanssa tai lähteä kävelylle. Luulen että kun päässä asiat tuntuvat kaaokselta, niin sitä suurempi halu ainakin itselläni on hallita kaikkea ympärillä olevaa mahdollisimman hyvin. Esim. siivoamisella ja omien menojen suunnittelulla.


Onneksi näistä ahdistuskohtauksista pääsee aina yli. Rankkoja ne ovat ja voimia vieviä, mutta niistä selviää.

2 kommenttia:

  1. Voin niiiin jakaa tuon tunteen. Tällä hetkellä ahistaa mm. koulu, se ettei tiiä missä on ens syksynä, vaihtoon vai ei? ja se ettei osaa asettua aloilleen ihan vaan esimerkkeinä. Meinasin itteasiassa itekkin kirjotella just tästä aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorilla naisilla tällaiset tunteet ovat varmaankin aika yleisiä, ainakin näin luulisin... varsinkin tällaisilla ylisuorittajilla ja täydellisyyden tavoittelijoilla! Välillä pitäisi osata vaan löysätä jossain kohti, ettei pala ihan loppuun.. :/ se on paha huomata jälkikäteen kun on burnout, että olisikohan sittenkin pitänyt vähän ottaa elämässä rennommin...!

      Poista