torstai 19. huhtikuuta 2012

Parempaan päin

Nyt on Joensuuhun taas kotiuduttu, ja kyllä teki hyvää käväistä vähän huilailemassa äiskän sohvalla.
Nyt onkin viikkoa eletty täysin iloisemmalla mielellä ja paremmalla voinnilla.

Kun on ollut parempi vointi niin henkisesti kuin fyysisestikin niin on jaksanut energisesti painella tukkaputkella ympäri ämpäri eilisen ja tämänkin päivän. Eilisaamuna tulin bussilla Joensuuhun ja käännyttyäni pikaisesti kämpillä, vein pyörän huoltamolle ja suuntasin koululle. Koulusta pääsin puoli neljän aikaan ja painelin hakemaan pyörääni. Hinta olikin hieman eriluokkaa kuin luulin. Viimeksi nimittäin muistelin että etupyörän uusiminen maksoi alle 20 e! Nyt hintaa tuli 32 euroa! No, koko pyörä piti tosin vaihtaa, ja samoin sisäkumi... Eturenkaan tapauksessa taisi olla, että pelkkä sisäkumi oli puhki.. :/ No nyt pääsee kuitenkin vinhasti eteenpäin kun on renkaat kunnossa!

Mutta takaisin eilispäivään; koulun jälkeen lapoin hieman apetta naamaan ja sitten töihin 18-23. Kyllä uni maistui kun pääsi kallistumaan puolenyön jälkeen petiin.

Tänään sitten piipahdin keskussairaalalla naistenpolilla aamulla ihan rutiinitarkistuksessa. Päivällä tein kouluhommia ja illalla menin M.B:n spinningiin fittarille. M osaa kyllä vetää sellaiset spinningit, että oksat pois! Jalat ovat tunnin jälkeen yhtä kypsää spagettia ja pää kuin yksi iso, hikoileva puolukka. Mutta kaiken sen rehkimisen ja hikoilun jälkeen tuleva olo on jotain niin euforista..! Ah. Tälläkin tunnilla sykemittari näytti, että keskisyke oli 81 % maksimista ja kcal kulutus 635. Huhhuh. Ei se ihan rentoo meininkiä ole. Evästä täytyy tankata reilusti, niin ennen, kuin jälkeenkin spinnailun.

Mutta tosiaan, tällä viikolla on mieliala ollut ihan toista kun viimeviikolla, olin niin ahdistunut, enkä vieläkään tiedä mistä se kumpusi.


                                Ihanat huopahelmet, jotka sain synttärilahjaksi kummiltani :)


Sain muuten hieman yllättävää tietoa kun kävin naistenpolilla. Luuntiheysmittauksen tuloksia käydessämme läpi, lääkäri sanoi että yhdessä lannerangan nikamassani on jo OSTEOPOROOTTINEN tila. Toisessa lonkassa ja parissa muussa paikassa lannerangassa, tila on osteopeniaa. Huh. Se laittoi kyllä hieman ajattelemaan.. Luustosta huolehtiminen tässä iässä kun on äärimmäisen tärkeää. No onneksi kalkkilääkitys aloitettiin jo tammikuussa ja hormonilääkkeiden syönti jatkuu, estrogeenin muodostuminen kun on äärettömän tärkeää luuston kehittymiselle. Lääkäri sanoi että hänen mielestään hormonit voitaisiin ehkä lopettaa jos saisin vain 2-3 kiloa lisää. Se myös parantaisi ehkä luuston tilannetta. Luunhauraus on kuulemma kroonistuneen alipainoni syytä.

Tämmöistä siis tänään... Nyt itseään vain niskavilloista kiinni. Pari kiloa pitää nyt tähän rankaan saada, (vaikka sitä on yritettykin monta vuotta). En halua että luustoni on kuin joku riisikakku, joka murtuu, tai lässähtänyt muffinssi, joka painuu vuosien mittaan kasaan!


Ps. Sain elämäni ensimmäiset veromätkyt! Aina on tullut palautuksia, mutta nyt tuli Kelalta ylläri: 189 euroa maksettavaa... että Morjens.

PPs. Soitin tänään Maskuun ja kyselin sohvaani. Kuulemma ensiviikon alussa toimitetaan asunnolleni :) Hih. Mutta ei tämä järjestys näinkään paha ole, sänky on palvellut oikein kivasti tässä pari viikkoa sohvan tehtävää :)


1 kommentti:

  1. Hi, Great information! Would you please consider sharing my link to your readers? Please email me back at haileyxhailey gmail.com.

    Thanks!
    Hailey

    VastaaPoista